lauantai 4. huhtikuuta 2009

Ensimmäinen aamuvarhainen




oli
erikoinen. Vaikka mittari oli pakkasen puolella, ilma tuntui kosketuslämpimältä. Ja sitten yhtäkkisen salaperäisellä tavalla maisema verhoutui pehmentävään usvaan. Oli kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi, ja pian usva vain haihtui pois.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Aivan satumaisia aamu-usvakuvia :)

Hienoja!

AAMU kirjoitti...

joskus minuakin onnistaa, sillä olen aika aamu-uninen.