harmahtavia

kutsun lapset kotiin

Nuo elämät olivat minun rakastettavia ja hellittäviä,
joita varjella ja ohjata elämän tiellä.
Hyvä Luoja, kiellä ettei yksikään tuhoutuisi,
eikä joutuisi harhaan.

Kun vuosia sitten yhdessä
peuhaisimme ja leikimme,
niin nyt olen niin yksin ja usein mietin,
kunpa he tulisivat vielä kotiin takaisin.

Olen niin yksinäinen ilman rakkaimpiani.
He ovat niin kaukana.
Voi, kuulisivatko he kutsuni, kutsuni,
ja tulisivat vielä kotiin takaisin.

Annoin kaikkeni lapsilleni
ja heidän vaivansa yhä jaan rakkaudella.
Minä uhmaisin elämän myrskyä, kävisin rajuilmaa vastaan
saadakseni heidät kaukaa kotiin takaisin.

Elin rakkaudesta lapsiini,
opastaakseni heidät läpi erimielisen maailman.
Minä toivon ja rukoilen, että me olemme yhdessä
suuressa ilossa elämän jälkeen.

Olen niin yksinäinen ilman rakkaimpiani.
He ovat niin kaukana.
Voi, kuulisivatko he kutsuni, kutsuni, ja tulisivat vielä kotiin takaisin.

Emmylou Harris -- Calling my children home

http://www.youtube.com/watch?v=BpzK-c9Jxeg&feature=related

jäljet jää

varjoissa

aika

Onkin skandaali, että vaikka elämme sujuvasti päivästä ja vuodesta toiseen, ymmärrämme ajan kestoa lähes yhtä huonosti kuin lapset. Elämä tapahtuu, ja kun käännymme katsomaan taaksepäin, vanhat valokuvat katsovat takaisin vierain silmin.

Riku Korhonen -- Valokuvien äärellä
HS 2.3.2011

ikkunan takaa

sinivalkoista