joulumuisto

Joskus halusin sähköisen tähden ikkunaan. Se loisi lämmintä, turvallista ja unettavan punaista joulun valoa. Onnistuin saamaan enkelin, joka sädehti valkoisin pikkulampuin. Joulu tulee silläkin, ajattelin. Sittemmin olen alkanut epäillä.

joulun kuu

joulun kuu

jouluaatto

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.


Yrjö Jylhä

Jo tulen kotihin

Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki kotihini;
Joko on kylpy joutununna,
Joko saatu saunavettä,
Sekä vastat valmihina?
Onko huttu keitettynä,
Puohtimella peitettynä,
Voita päälle heitettynä;
Onko lusikat ääressä,
Maitokupit vieressä?
Ptru Kirjo, ptru Karjo,
Ptruko haikia Haluna!
Jo on Kirjo kiini pantu,
Karjo kaarehen rakettu,
Haluna hakahan saatu;
Jo nyt jou'unki tupahan
Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki, jo, jo.

Kanteletar.

Joulun ihme(tys)

Huomasin S-marketissa hupaisan nuken. Ostopäätöksen ratkaisi pehmeän punainen ensivaikutelma. Mutta tarkemmin katsottaessa panee merkille, että nukke on kokoelma niin monenlaisia joulun piirteitä, ettei sitä voi sijoittaa mihinkään olemassa olevaan luokkaan. Hellyttävä sekamuotoisuus kai on sen salaisuus.

Joulutonttuna sitä voisi muuten pitää, ellei se olisi kasvattanut siipiä. Vaan enkeli se ei varmasti ole, sillä on vaikea kuvitella enkelillä villamyssyä ja pitsarian pöytäliinan punaruudullista esiliinaa – ja talvivarustuksena vanttuita käsissään. Erikoisin seikka on piparkakkumainen punainen sydän keskellä rintaa. Muuta kun en keksi, niin saattaisi olla Peppi Pitkätossu itse kirjoittamassaan joulukuvaelmassa.