tauon paikka

Brunettin [poliisin] ammatti oli tehnyt hänestä taukojen mestarin: hän tunnisti erityyppiset tauot samaan tapaan kuin kapellimestari tunnistaa jousien äänilajit. Oli absoluuttisia taukoja, joita ei seuraisi mitään, ellei puhujaa sitten rohkaistu kysymyksin tai uhkauksin. Oli odottavia taukoja, joiden jälkeen puhuja punnitsi sanojensa tehoa kuulijaan. Ja oli uupuneita taukoja, joiden jälkeen puhuja halusi vain, että hänet jätettäisiin rauhaan kunnes hän saisi taas tunteensa kuriin.

Donna Leon (2010) -- Ystävä sä lapsien

Donna Leon kävi

Yksi suosikeistani, yhdysvaltalainen ja Venetsiassa asuva Donna Leon vieraili Helsingissä. Guido Brunetti -sarjassa on ilmestynyt jo 18 dekkaria, joita on käännetty yli 20 kielelle – muttei italiaksi, koska kirjailija on tämän kieltänyt. “En usko, että ihmisen on hyvä olla julkisuuden henkilö. Katsokaa, miten Michael Jacksonille kävi”, perustelee Leon.

Sympaattinen komissario Brunetti tutkii tapauksiaan Venetsiassa. Kirjoissa ei herkutella väkivallalla eikä seksillä. Taas kirjailija vastaa viisaasti: “Oopperassa sanotaan, että väkivallan pitää tapahtua näyttämön ulkopuolella. Tärkeintä on se, miksi rikos tapahtui eikä se, miten se tehtiin.”

Toistuva aihe Donna Leonin kirjoissa on italialainen korruptio, joka on tukeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Kirjojen antama kuva on hyydyttävä. Vaikka meilläkin revitellään otsikoita politiikkojen vaalirahoituksesta, ongelmaa yhtään vähättelemättä, on tilanne Italiassa aivan toisella tasolla. Onhan Italialla takanaan vuosituhannen kulttuurihistoria, eikä yhtään puukirkkoa.