/>Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.
Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927
Tekstit
4 kommenttia:
Kiva runo ,raikkaan luontokuvan kera!
Aurinko kultaa.
Raikas ja vehreä kuva eritätin kauniilla sanoilla!
Runo on toisaan kaunis, sattuva.
Lähetä kommentti