keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Alamäkeen


Terve, vanha ystäväni,
eihän siitä ole kauan kun se jo loppui.
Rämpytimme taivasalla sateessa,
ja aloitimme uudestaan ja uudestaan aina.

Sinä elät unelmaasi, hei, huipulla siellä,
Sieluuni sattuu, eikä se hellitä.
Niin siinä vaan käy, kun elämä putoaa.

Rähjäisissä lenkkareissa talsimme katuja,
puhuimme mukavia ja hoilasimme bluusia.
Sinä menit menojasi, minä jäin jälkeen.
Sehän oli ajan kysymys vain.

Sinä elät unelmaasi, hei, huipulla siellä.
Sieluuni sattuu, eikä se hellitä.
Niin siinä vaan käy, kun elämä putoaa.

Ei hukattua hetkeä, olemme elossa tässä.
Myrskyinen mennyt, eikä ole helpompaa tietä.
Aika on välillämme, se meidät silti yhdistää.
Helkkarin mukavaa, ystäväin, taas kanssasi kävellä.

Elämme unelmaamme.
Sieluuni ei enää satu.
Niin vaan käy, kun elämä putoaa.


Stevie Ray Vaughan – Life by the drop

http://www.youtube.com/watch?v=H7ZPMScX9-k

4 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Oikein hyvää ja aurinkoista pääsiäistä ;)

Huopalintu kirjoitti...

Kivat sanat. Tosiystävän kanssa voi jatkaa siitä mikä joskus jäi kesken, vaikka aikaa olisi kulunut ja tie vienyt välillä eri suuntiin.

AAMU kirjoitti...

Minulle aika tuntemattoman Stevie Ray Vaughanin yksinkertainen ja siksi ehkä paras laulu.

sylvi kirjoitti...

Loppu hyvin niin kaikki hyvin.
Hei AAMU SINULLE ON JOTAIN BLOGISSANI.