maanantai 3. toukokuuta 2010

usva




Yön hämyharsoa kudomme me hienoa,
unehen tuudimme perhoa pienoa.
Kukka jo lumpeen nuppunsa umpeen
hiljahan sulkee, päivä maille kulkee, kulkee.

Yön hämyharsossa usvattaret heijaa.
noroista ne nousee ja lehdoissa leijaa.
Harsot ne harmaat, unikuvat armaat
kulkijalle näyttää, tenho maan jo täyttää, täyttää.

Armas on aikailla usvarten lailla,
usvassa liitää merillä ja mailla,
Kietoa hiljaa kukkivaista viljaa
lepohon lauhaan, suven suureen rauhaan, rauhaan.


Otto Kotilainen

3 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Olipas kaunis runo, mukava aloittaa aamu tällä!

sylvi kirjoitti...

Usvainen harmaa huntu. On jotenkin satumainen näky. Sopiva runo näihin kuviin.
Rauhallista viikkoa

AAMU kirjoitti...

Usva kumpuaa tuosta vähästä lumesta joka vielä peittää metsämaata ja jota aurinko alkaa lämmittää.