Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.
Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927.
Tekstit
4 kommenttia:
Aivan ihastuttava runo :)
Jospa täälläkin tänään saataisiin nauttia lämmittävistä auringonsäteistä ....
Kuva on muutaman päivän takainen. Nyt satelee lunta, tuuleekin viileästi.
Hieno runo. Ja kaunis auringonpaiste kuusen oksalla.. Nyt sataa meilläkin lunta, maa on aivan valkea!
Sää vaihtelee niin, ettei perässä pysy. Nyt on hyvä vain katsoa ikkunasta ulos, ja ehkä jossain välissä pujahtaa ulos kameran kanssa.
Lähetä kommentti