tiistai 12. tammikuuta 2010

Satutie



Napsauta kuva suuremmaksi, pääset kävelemään tielle.

7 kommenttia:

Hedly kirjoitti...

Tuonne olisi kyllä ihana päästä kävelemään ja kuuntelemaan luonnon keskustelua......

Leen@ kirjoitti...

Vastaavaa koivun oksien muodostamaa lumipitsiä olen ihaillut ikkunastanikin. Nuo koivun oksat ovat niin kevyet että ne muodostavat lumen kanssa uskomattoman suloisia näkymiä. Nyt nautitaan!

AAMU kirjoitti...

Ihan hiljaista on tuolla tiellä tai "ajouralla", kuten kartta sitä kutsuu. Ihmeellisesti lumi tarttuu ja kerrostuu lehtipuihin. Saattuu niinkin, että sieltä hupsahtaa mukava lumimöykky yleensä niskaan. Ja ilma on kuin lasia ja lapinpuron raikasta.

Hanna kirjoitti...

Aivan ihan lumen ympäröima salapolku :)

Ja niinhaän se on , että tuollaisissa paikoissa niskaan tipahtaa aina kasa lunta ;)

Aikoinani hevoseni kanssa kulkiessa, vanhalla tammalla oli tapana kujeilla talvisaikaan ja oikein bongata tuollaisia matalalle kaartuvia lumisia oksi ja mennä matalimmasta kohti ali, niin että mä sain päälleni ne kaikki lumet ;) ;) Ihania muistoja!

AAMU kirjoitti...

Ja kun tupsahtaa, lainalaisesti osa lumesta menee kauluksesta niskaan ja sulaa ihanasti ihoa vasten..

Mari kirjoitti...

Satutie todellakin :)

AAMU kirjoitti...

Satutie vielä satuistuu talven edetessä..