iltatuuli

niittyleinikki

auringonottaja

keltainen

värejä

Vaikeat ajat /Hard times

Jättäkäämme toviksi ilot elämän ja sen monet kyyneleet ynnätkäämme. 

Vaikka siemaamme surumme onnettomien kanssa,

jää tämä laulu soimaan mieleemme:

vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Tämä laulu on väsymyksestä.

Vaikeat ajat, vaikeat ajat, eivät palaa enää.

Monet kerrat olet viipyillyt majani ovella.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Kun halajamme iloa ja kauneutta, musiikkia, niin kepeää ja hilpeää,

on ovella jo hauraita haamuja, niin väsyneinä.

Vaikka niiden äänet ovat vielä vaimeita, mielivät ne pyytää, 

että vaikeat ajat eivät palaisi enää.

Tämä laulu on väsymyksestä.

Vaikeat ajat, vaikeat ajat, eivät palaa enää.

Monet kerrat olet viipyillyt majani ovella.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Kalpeaksi riutunut neito, joka uurastaa elämänsä,

kuluneen sydämen kanssa, jonka tuleva on kaikonnut.
Vaikka äänensä olisi hilpeä, alati hän huokailee.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Tämä laulu on väsymyksestä.

Vaikeat ajat, vaikeat ajat, eivät palaa enää.

Monet kerrat olet viipyillyt majani ovella.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

 

Tämä on laulu tuulesta, joka puhaltaa yli huolestuneen aallokon.

Tämä on itku, joka kiirii rannalla meren.

Nämä ovat sanoja, joita  köyhän haudalla kuiskataan.

Vaikeat ajat eivät tule takaisin.

Tämä laulu on väsymyksestä.

Vaikeat ajat, vaikeat ajat, eivät palaa enää.

Monet kerrat olet viipyillyt majani ovella.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Vaikeat ajat, eivät enää palaa.

Johnny Cash -- Hard times

http://www.youtube.com/watch?v=LH8T9IvgAOI

Auringonsäteen laulu

Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.

Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.

 Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927