perjantai 8. kesäkuuta 2012

Auringonsäteen laulu



Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.

Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.

 Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927

2 kommenttia:

trina kirjoitti...

Viehkoja sanoja ja lauseita, kuten 'kukkasten umppuja'. Näissä vanhoissa runoissa on kielen rikkautta.

AAMU kirjoitti...

Totta. Vanhassa vara..