Tuli tuttu, vanha tuttu!
Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.
Taasen soivat vaskikellot,
Lämpöön elpyy oraspellot,
Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
Sinisirkkuset soittavat niemissään
Ja nurkkihin lehväisen orren
Vie peipponen mättäältä korren
Ja mökkinsä pystyttää.
Nyt on soilla, mailla juhlaa,
Päivä säteitänsä tuhlaa,
Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
Soi loilotus, luikku jo raikuu
Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
Kun käkönen kummulla soi.
"Tuli tuttu, vanha tuttu,
Yllä uusi nurmen nuttu!"
Pieni Erkkikin laulavi innoissaan
Talon karjoja aamulla kaitessaan;
Taas leppätorvea koittaa
Ja metsälle mieliksi soittaa,
Kuin talvea ollut ei ois!
Erkki Melartin. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.
Tekstit
5 kommenttia:
Olipa hauska runo. Minulle ihan uusi. Pajunkissa on kevättä. Meillä täällä ei kasva tollaisia pajukissoja muuta kuin puutarhassa kun olemme oksan Eestistä tuneet ja istuttaneet sen. Hyvää alkanutta viikkoa!
Tässä kissa onkin erikoista maatiaislajia, jollainen on joka kylässä vähän erilainen ;). Hyvää viikkoa sinulle, Sylvi.
Pörheä on kissa, kaunis! Ja hieno, erittäin sopiva runo ;)
Ihana runo - niin keväinen ja ihanaa odotusta täynnä.
Pajunkissat ovat osa ihanaa kevättä!
Kauniita vanhoja runoja ja sanoituksia löytää vanhoista kirjoista ;).
Lähetä kommentti