tiistai 27. huhtikuuta 2010

peikkometsän salaisuuksia





Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.


Yrjö Kilpinen

4 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Kauniit kuvat ja komea runo. Ihan tunsin sen lämpöisen kesätuulen tänne sateen keskelle..

sylvi kirjoitti...

Ihana peikkometsä mut ei mitenkään pelottava. Kaunis sammalpinta ja ihankuin itse kävelisi siellä niin elävän näköisiä. Jäätäkö veden pinnassa?

AAMU kirjoitti...

Kauniin rosoista jäätä, ja on kevyt ja kimmoisa kävellä pehmeällä sammalmaalla. Sade on vasta tulossa tänne.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kaunista. =)