sunnuntai 2. elokuuta 2009

Koiralauluja 1: Sähäkkä-Jussi


Oli minulla kerran koira pieni
jolle nimeksi annoin Sähäkkä-Jussi.
Oli sillä täplä ympärillä silmän,
joka näytti paikalta ihan.
Sen jalat olivat liian pitkät,
ja oli se kovin kömpelö.
Eikä ollut kummoinen ulkonäkö sen,
mutta minulle kelpasi hyvin.

Löysin sen varrelta joen
harhailemassa yksikseen.
Sillä oli kylmä ja oli se nälissään niin,
että kylkiluut pistivät esiin.
Napsautin sormiani, vihelsin,
ja tuli se luokseni ja syliini otin.
Minä olin lapsi vain,
ja Sähäkkä-Jussi oli pentu vain.

Vein sen kotiin ja syötin,
kunnes se ei jaksanut enää muruakaan.
Huoneeseeni vein sen
ja laitoin viltin päälle lattialle,
ja sitten viereeni sängylle,
jossa se nukkui aina.
Joka ilta rukoillessain
pyysin Herraa varjelemaan sen sielun.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.

Sähäkkä-Jussi juoksi vastaan
joka päivä koulun jälkeen.
Se hyppi ja häntäänsä heilutellen
katsoi minua kuin sanoakseen:
“Rakastan sinua ja kaipasin sinua ja olen iloinen että olet taas kotona.”
Tiesin miltä siitä tuntui, koska minä ja Sähäkkä-Jussi olimme ystäviä.

Halki metsien ja ketojen
usein vaelsimme.
Ja kun jouduimme ikävyyksiin,
autoimme toisiamme.
Minä pystyin juoksemaan melkein yhtä lujaa kuin Sähäkkä-Jussi.
Meillä oli paljon yhteistä, ja meillä oli tosi hauskaa.

Se oli aina kanssani kun isoksi vartuin.
Jaoimme hyvät ajat ja toisiamme rakastimme.
Hän elää muistoissani nyt,
mutta usein palaa mieleeni
päivät lapsuutein,
ja aikani kanssa Sähäkän-Jussin.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.


Dolly Parton (1974) – Cracker Jack

http://www.youtube.com/watch?v=z8m0-dZgVnE&feature=PlayList&p=1F21B012F4AA914C&playnext=1&playnext_from=PL&index=1

P.s. Monella meistä on samanlaisia muistoja omasta koirastamme omassa lapsuudessamme. Ne ovat eloisa ja erikoisia muistoja.

2 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Eikä vain lapsuudessa, kyllä koira voi olla oivallinen kumppani aikuisellekin! Kiitos käännöksestä, suomen kieli ei aina ole kiitollisimpia sanoituksia käännettäessä. Letkeän kantritunnelman olet saanut säilytettyä.

AAMU kirjoitti...

Kiitos kommentista. Aivan, kyllä koira on aikuisenkin paras ystävä. Jos on useampi, niin ystäviä riittää (tosin on välillä huoltakin monin verroin ...).