Nykyinen lääkkeeni kuuluu ns. aktivoiviin masennuslääkkeisiin. Sen yksilöllisenä ilmenemismuotona minulle syntyy kaksi-kolme kertaa päivässä liki hallitsemattomia raivokohtaista. Tavaroita rikkoutuu, sanoja sanotaan, tilanne ei ole omassa hallinnassa, ja jälkeen päin kaikki kaduttaa.
Myönteisen (lääketieteellisen) tulkinnan mukaan raivonpuuskat ovat merkki lääkkeen terapeuttisesta vaikutuksesta, joka nyt alkuvaiheessaan näkyy ikävällä tavalla. Kohtauksia voi yrittää tasata ja ehkäistä Opamoxilla. Synkemmän (maallikko) tulkinnan mukaan hermoni ovat menossa riekaleille.
Kaikesta huolimatta olen avoin lopputulokselle: vielä kaksi viikkoa, ennen kuin tilanteesta voidaan sanoa varmaa. Raivotilat eivät suinkaan ole sattumanvaraisia, vaan liittyvät aina johonkin oikeaan harminaiheeseen. Oikeastaan lievässä muodossaan ärsyyntyminen antaa kummallista uhmakasta rohkeutta. – Olen varma että voisin sanoa jollekin paskamaiselle tyypille että on paskamainen tyyppi. Sitä paitsi olisi sille aivan oikein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti