Aamuun ja iltaan tuli Valo aina yllättävänä kevään ennuksena. Maiseman olomuoto vaihtui, kun siihen tuli eri ryhti ja tuoksu.
Pitäisikö muutoksesta olla hyvillään. Sentään pimeys suojeli, ja olin itsekin muuttunut varjoksi.
Milnasipraanihydrokloridi värisee hermosoluissa, ja luonnon oman kirkasvalolamppu yrittää ujuttaa valon silmän pohjaan saakka. Viilentävä ulkoilma tulee hengityksessä sisälle kuin eliksiroiva rohto.
Tekstit
4 kommenttia:
Erinomainen kuva tänään, kuin pakkasherran hyinen koura sulkeutuisi kuusenoksaisin sormin!
Näppärä tulkinta! itse kiinnitin huomion takana kuultavan auringon valoon ja lämpöön. Kummallista, mutta lämmin ja kylmä, valo ja pimeä taitavat olla talven perusjutut.
Kaunis kuva,
kiva kun olet täällä taas :) ?
Aurinkoisia hetkiä sinulle!
Kiitos, on mukava palata. Muuten, laskurista huomasin, että on yhtä vailla 300 kirjoitusta. Sen juuri laittelin valmiiksi.
Lähetä kommentti