perjantai 13. kesäkuuta 2008

Linnun nimi


Mökin pihassa, jonka nurmikko vapaamielisenkin tulkinnan mukaan vaatisi puuttumista, taapersi lystikkäästi hyvin syöneen variksen kokoinen rusahtava lintu. Se oli kaulava, ja sillä oli noin 10 cm mittainen hieman alaspäin kaartuva nokka. Mikäli tuollaiselle linnulle antaisi nimen, eittämättä se olisi kuovi. Pitäisikö minun, jonka lintutietämys on käytännössä nolla, säilyttää uskoni intuitiivisesta tunnistustaidostani, vaiko nähdä vaiva, että varmistaisin havaintoni lintukirjasta? Eikös kuovi elele peltopiirissä. Ainakin samoja lintuja olin aiemmin bongannut läheisen maatilan peltoaukeamalla.


Vaikka "kuovin"tunnistus ei voimia kysynytkään, tuntui olo vain tarmottomalta. Se on masennukseen kuuluva lyijyn tunne kehossa, kuin maan vetovoima kohdistuisi luihin ja lihaksiin monin kerroin tavallista raskaampana. Saunan lämmittämisen suljin nopeasti pois mielestäni, vaikka mökissä oli viileää. Laitoin siihen paremmin vetävään uuniin tulen, jonka tohinaan toivoin kohta nukahtavani. Nyt ei tulisi sanomalehteä luettavaksi, kun heräisin aamun varhaisilla tunneilla. Ennen nukahtamista kysyin, mitä kuovi oikein teki pihalla? Se oli kukaties saanut tietää toisilta linnuilta, että täällä on tarjolla siemeniä kesälläkin. Mieleeni tuli vielä yksi "kuovi" -assosiaatio. Tuntemattoman Lehtohan, ja taisi olla Hietanenkin, maalasi Lammion juuri tällä nimellä, "kuoviksi". Siis taisin minä kuovin nähdä.


Ei kommentteja: