sunnuntai 30. syyskuuta 2012

nyt


2 kommenttia:

trina kirjoitti...

Kasvien, puiden olemisessa on jotain niin levollista. Siellä ne seisoa tökättävät vieri vieressä sovussa, ihan hiljaa, joskus tuuli vain vähän huojuttaa runkoja ja lepatuttaa lehtiä.

AAMU kirjoitti...

Kuin luonnolla olisi luova tauko, hengittääkin niin hiljaa.