perjantai 11. maaliskuuta 2011

Koiran muisto

Muisto tuli kaukaa, kuin liki kadotetusta unesta. Olihan se syntynyt ja viettänyt elämänsä ensimmäiset viikkonsa saaressa, jossa aina kävi tuuli. Joka vonkui nurkissa, kohisi puiden latvoissa ja kahisteli niiden lehdissä, kumisi ja huokaili, pöyhötti, silitti ja lennätti. Yhä saa tuulenpuuska sen valpastumaan, nostamaan harmaantuneen kuononsa, tähyilemään, etsimään, odottamaan.

4 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Niin ne muistot joskus pompahtavat esille.
Mitä lie?

AAMU kirjoitti...

Ne ovat mie, kun juuri niitä ei ole kuin minulla.

Huopalintu kirjoitti...

Hih, mukavat koirulin muistot taitavat olla, kun tuulikin noin kivoja muistoja tuo. Mahtaako odottaa kevättä?

AAMU kirjoitti...

kävät tuo uudet hajut nessuun.