keskiviikko 16. helmikuuta 2011

ehtoo





Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Puut korkeat taivasta halaa.
Yli maisten varjojen palaa
Ikitähtien ääretön loistava vyö.

Ylös kääntyvi hengen etsivän tie.
Väre puhtahin sydämen täyttää.
Maan taistelot pieniltä näyttää.
Yön hartaus haaveet kauvaksi vie.

Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Koko luonnossa tuntuvi taivas.
Sydän, unhota arkiset vaivas,
Yön suuressa rauhassa tyyntyen lyö!



Lumikorpien yö -- Otto Kotilainen

3 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Upeat talvimaisemt ,kauniin runon kera :)

sylvi kirjoitti...

Onpa kauniissa paikassa asuinpaikka.
Ihana kuva ja kaunis runo.
heitä arkiset huolel.....

Leenamarketta kirjoitti...

Kauniit sanat. Kuin metsän syleilyssä talosrypäs seisoo.