Napsauta kuva suuremmaksi, pääset kävelemään tielle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Tietoja minusta
- AAMU
- Kuvia ja ajatuksia elämästä, luonnosta ja sattumuksista ja musiikista -- 'Vaikka jätin entisen taakseni, koskaan en muuta mieltäni.'
Blogiarkisto
-
►
2012
(371)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (25)
- ► heinäkuuta (34)
- ► toukokuuta (37)
- ► huhtikuuta (36)
- ► maaliskuuta (40)
- ► helmikuuta (34)
- ► tammikuuta (36)
-
►
2011
(485)
- ► joulukuuta (37)
- ► marraskuuta (32)
- ► heinäkuuta (50)
- ► toukokuuta (46)
- ► huhtikuuta (44)
- ► maaliskuuta (45)
- ► helmikuuta (32)
- ► tammikuuta (33)
-
▼
2010
(401)
- ► joulukuuta (35)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (24)
- ► toukokuuta (36)
- ► huhtikuuta (33)
- ► maaliskuuta (36)
- ► helmikuuta (34)
-
▼
tammikuuta
(39)
- Viipyvä
- Leijuvaa sädelunta
- Jäätynyt puro tarjosi oivan reitin syvälle metsään
- Lumista, sanoisin
- ...ja yö
- Hyytävän kaunis ilta
- Hyytävän kaunis päivä
- Puisto
- Valoa ja varjoa
- Hutuinen keskipäivä
- Kiemurtelevaa lunta
- Sädetikku
- Talvehtivia hattivatteja
- Lightnin Hopkins - Mojo Hand 1962
- Peukaloisten kiikku
- Talven hattumuotia
- Teräksenharmaa
- Pääkallo
- Solei, solei
- Hanki
- Mökin pihapiirin tintti
- Lightnin Hopkins - Baby Please Dont Go
- Satutie
- Toisinto
- Kaari
- Illan tyyli
- maailmat
- Tuiskussa
- Illan valo ulkona
- Illan valo sisällä
- Maalataan taas kameralla
- Metsämaisemia tammikuussa
- Lumitupperoita
- ajankohtia
- Yllätyslintu
- Punaisella planeetalla
- ensimmäisen päivän aamu
- Uuden vuoden räiskyviä värejä
- Ylälunta
-
►
2009
(416)
- ► joulukuuta (32)
- ► marraskuuta (39)
- ► heinäkuuta (52)
- ► toukokuuta (30)
- ► huhtikuuta (34)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (31)
- ► tammikuuta (24)
-
►
2008
(239)
- ► joulukuuta (29)
- ► marraskuuta (23)
- ► heinäkuuta (52)
- ► toukokuuta (1)
Tekstit
7 kommenttia:
Tuonne olisi kyllä ihana päästä kävelemään ja kuuntelemaan luonnon keskustelua......
Vastaavaa koivun oksien muodostamaa lumipitsiä olen ihaillut ikkunastanikin. Nuo koivun oksat ovat niin kevyet että ne muodostavat lumen kanssa uskomattoman suloisia näkymiä. Nyt nautitaan!
Ihan hiljaista on tuolla tiellä tai "ajouralla", kuten kartta sitä kutsuu. Ihmeellisesti lumi tarttuu ja kerrostuu lehtipuihin. Saattuu niinkin, että sieltä hupsahtaa mukava lumimöykky yleensä niskaan. Ja ilma on kuin lasia ja lapinpuron raikasta.
Aivan ihan lumen ympäröima salapolku :)
Ja niinhaän se on , että tuollaisissa paikoissa niskaan tipahtaa aina kasa lunta ;)
Aikoinani hevoseni kanssa kulkiessa, vanhalla tammalla oli tapana kujeilla talvisaikaan ja oikein bongata tuollaisia matalalle kaartuvia lumisia oksi ja mennä matalimmasta kohti ali, niin että mä sain päälleni ne kaikki lumet ;) ;) Ihania muistoja!
Ja kun tupsahtaa, lainalaisesti osa lumesta menee kauluksesta niskaan ja sulaa ihanasti ihoa vasten..
Satutie todellakin :)
Satutie vielä satuistuu talven edetessä..
Lähetä kommentti