Mitään ei puutu

Taivas on harmaa, täynnä sumuista ja tihruttavaa vettä.
Välillä pisarat käyvät raskaimmiksi, rapisevat ikkunapelleillä.
On kuin luonto odottaisi, mitä taivas seuraavaksi säätää.
Syreenin valkoiset kukat nuokkuttavat.
Ja aina liikkeellä olevat mehiläiset kiertävät lehdistössä,
ja yksinäinen lintu laulaa suojapaikassaan pienellä, viileän metallisella äänellään.
Me muut odotamme hiljaisuudessa.
Olemme täällä, eikä meiltä mitään puutu.