torstai 20. marraskuuta 2008

Viimeinen


Olenkohan viimeinen,
kun yksin tässä olen,
rusahtaneena?
Kohta irtoan,
lennän ja leijailen alas.
Sinne häviän,
kunnes tuulessa lämpimässä minut tapaat taas,
vihreänä, välkkyvänä, ja
saan silmäsi välkkymään.




P.s. Napsauttamalla kuvan suuremmaksi panee merkille kannattelevassa oksassa ainakin kolme silmua. Me tulemme taas.

Ei kommentteja: