Sävyjä musiikin kuuntelussa

Kun musiikkia on kaikkialla, sitä ei ole missään. Musiikin kuuntelu vaatii usein hiljaista yksinäisyyttä. Tähän on ainakin kaksi keinoa. Ajaessasi yksin autoa olet kirjaimellisesti kahden musiikin ja sen esittäjän kanssa. Kuuntelusta tulee läheistä. Tämä on myös tapa tutustua uuteen levyyn, jota soittaa alusta loppuun aina uudestaan ja uudestaan. Pian oppii erottamaan toisistaan kappaleet, joista kukin saa mielessäsi oman tunnisteensa, erityisen tunnelman tai mielleyhtymän.

Toinen keino on kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Varsinkin mp3 soitin on kätevä. Voithan valita paikan ja sulkea silmäsi. Nyt on mahdollista panna merkille laulajan äänen vähäisetkin sävyt, jotka tavallisessa kuuntelussa menetetään. Mikrofoni on yllättävän herkkä tarttumaan ääniin. Hyvä laulu on hyviä yksityiskohtia, esimerkiksi laulajan tahaton huokaus sanojen välillä.

Vaikkapa Carole Kingin lauluja on innostavaa kuunnella mp3 soittimella. Sitä paitsi hän ääntää selkeästi, loppuun asti. Toinen esimerkki on Emmylou Harris. Hänen esityksensä ‘Til I gain control again’ kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Harris laulaa laulun ensimmäiset värssyt tavalla, että kevyet loppuhenkäyksetkin saattaa juuri ja juuri kuulla. Kun laulajan huulet sulkeutuvat, voit aavistaa äänen leijailevan pois, ulottumattomiin.

Tietysti on muita tapoja ja tilanteita kuunnella musiikkia. Elävässä konsertissa jaat yhtäaikaisesti muiden kanssa saman kokemuksen. Ylisanoista viis, mutta se voi olla haltioittava juttu, joka riuhtaisee sinut pidäkkeistä, antaa siivet ja nostaa lentoon. Yksinkuuntelussa suljet itsesi siipiesi suojaan ja liidät mielessäsi. Ehkä sinua alkaa niiskuttamaan.