maanantai 29. marraskuuta 2010

takaumia



sunnuntai 28. marraskuuta 2010

hangessa



lauantai 27. marraskuuta 2010

marraskuusi

perjantai 26. marraskuuta 2010

blogikirjoitettu 16.7.2009

Aiheita auringon alla

Laman letossa rämpivän kansantalouden rattaiden vauhdittamiseksi ostin paikallisesta K-kaupasta viiden euron hintaisen Tapio Rautavaaran levyn. Monesko Rautavaara jo lieneekään? Nyt korvaan tarttui sanoiltaan monipuolinen esitys ‘Laulun aiheet’. Se on vuodelta 1952, sanoittajana Reino Helismaa ja säveltäjänä Toivo Kärki. Innostavaa laulussa on aihe: mistä aiheet tulevat. Oikein hyvä kysymys kirjoittajille. Millaisia vastauksia laulu tarjoaa?

Mä mistä laulun aiheet saan,
niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta
.”

Laulun tie voi olla kaikkea muuta kuin huoleton ja aiheet sen mukaisia, sillä “tuo kevät laulun riemuisan, mut surullisen syys”. Mielialan ja vuodenajan yhteys voi toimia toisinkin päin. Monella alakulo pahenee kevään kirkkaudessa, kun ei ole enää pimeää, jonne itsensä piilottaa.

On helppo käydä vastaamaan,
kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllin monta
.”

Ainakin kun katsoo rispaantuneen ajokorttinsa kaukaa tuttua naamaa.

Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks Luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun.


En taida uskoa säädettyyn kohtaloon. Kokemuksesta tiedän, etteivät aiheet lopu. Houkuteltua ne saa, hakee niitä valppaasti tai hajamielisesti, mutta aina tarkoituksella.

Sen aiheen antaa pakkanen
Ja polte auringon,
sen kertoilla voi helle sekä halla.
Se tuiketta on tähtien
ja kuohu aallokon,
Sen maantie laulaa jalkojeni alla.
Se on tuimassa tuiskussa tunturin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohde hopeinen
tai laine vallaton.
Niin paljon on aihetta lauluun.


Rakas luonto. Vaikka en ole tunturin tuiskua pitkään aikaan tuntenut poskellani. Luonto tuo ilon, ja luonto tuo katoavan. Ja liplattavat kesän laineet ovat aina villevallattomia.

On laulu katse rakkaimman
ja herkkä ystävyys,
se suudelma kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan
ja aitan hämäryys
ja se, mi usein kerrottu on kuulle.
Se on laulu, kun rakkaus valloittaa,
se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan,
mut surullisen syys.
Niin paljon on aihetta lauluun
.”

Tähän voi vastata, jos osaisi kirjoittaa samanmoisen runon. Kuulle ja koiralle voi kertoa kaikenlaista.

On laulun aihe köyhyyskin
ja riemu rikkaitten
ja murhe, mikä polttanut rintaa.
Tuo laulun ilo räiskyvin
tai jälki kyynelten,
se myöskin, mikä onnemme on hintaa.
Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen,
lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen.
Niin paljon on aihetta lauluun
.”

Riemu rikkaitten – niin, miksipä ei. Ei aineellinen vauraus tee yksilöä huonoksi, ja rikaskin voi pelastua, lupaa Terho Pursiainen. Vaikka Jeesus oli epäilevämpi. Ja taisipa vielä Vuorisaarnassaan pudottaa, että missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Ja tämän taidamme tietää: miten (pelottavan) lähellä äärimmäisyydet ovat. Ja onnella ja elämällä on hintansa. Kuten Neil Young laulaa, asiat, jotka saavat elämään, voivat nitistää lopuksi. Ja kuinka vähäistä kaikki voi olla kiinni – yksi väärä ilme, ele, sana, ajatus, ja päivä, koko elämä, on pilalla. “Iloinen mieli on kuin korttitalo. Se rakentuu hitaasti, luhistuu hetkessä” (Markku Envall). Siksi elämää ei voi hallita, korkeintaan tasapainotella, luovia, ja iloita ilon hetkistä. Mitenkäs Vanhan Testamentin Saarnaaja ärhenteli:

Syö siis leipääsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi... Nauti elämästäsi rakastamasi vaimosi kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla.”

ilta metsässä


torstai 25. marraskuuta 2010

metsä

Öinen metsä vetää henkeään. Ääni pakenee tavoittamattomiin, josta saa voimansa tulla takaisin.

eilisen lehtiä

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

tiistai 23. marraskuuta 2010

maanantai 22. marraskuuta 2010

ajatusviiva

Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi. Saarikoski närkästyi moukkamaisena tyylikeinona pitämästään ajatusviivasta. Niin tai näin – hänen olisi kannattanut lukea pitemmälle, sillä ajatusviiva kuvasi Jussia, ei kirjailijaa.

ketään kotona

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

kehyksiä



lauantai 20. marraskuuta 2010

närhen munat

Olen nähnyt närhen munat, kirjoittaa Kejonen. Tuskin on nähnyt, mutta kirjoitti, kun se oli pakko sanoa.

kasvot ikkunassa


perjantai 19. marraskuuta 2010

suurin meistä

Kuka on suurin suomalainen? Nimeä en muista mutta valokuvassa kaikki muut näyttivät hänen rinnallaan pieniltä.

city nite


torstai 18. marraskuuta 2010

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

citi nite

tiistai 16. marraskuuta 2010

käkkäröitä



maanantai 15. marraskuuta 2010

lunta vasten




sunnuntai 14. marraskuuta 2010

holveja


lauantai 13. marraskuuta 2010

patti

perjantai 12. marraskuuta 2010

matkalla


torstai 11. marraskuuta 2010

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

poikki

tiistai 9. marraskuuta 2010

kohtia


maanantai 8. marraskuuta 2010

sininen

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

lauantai 6. marraskuuta 2010

kivet ja lumi


torstai 4. marraskuuta 2010

pyryn jalkeen



keskiviikko 3. marraskuuta 2010